Nilsiän palokunnan alkutoimista ei ole säilynyt ensimmäisten 17 vuoden ajalta mitään pöytäkirjoja, mutta tallella olevan tilikirjan mukaan vuotta 1882 voidaan pitää palokunnan perustamisvuotena. Senaatti on vahvistanut palokunnan säännöt 10.6.1885.

Perustamisluvassa on mainittu henkilöt, jotka ovat anomuksen Keisarilliselle Senaatille lähettänyt (kauppias Israel Kronqvist, kauppias Heikki Kokkonen, proviisori Abiel Cydenius, kirkkoväärti Vilheml Pietikäinen, harjansitoja Urbanus Koistinen, nahkuri G.V. Ansten ja lukkarinapulainen P.V. Savolainen).

Sanat sääntöjen vahvistus kirjelmässä kuuluvat: ”..joiden anomuksen Keisarillinen Senaatti on antanut itsellensä esitellä ja katsoo hyväksi sallia puheena olevan vapaaehtoisen palosammutuskunnan perustamisen.”

Alkuun varoja on kerätty jäsenmaksuina, lahjoituksina, iltamilla sekä arpajaisilla. Vaikka palokunnan säännöt vahvistettiin vasta vuonna 1885 on jo huhtikuussa 1882 pidetty arpajaiset palokunnan hyväksi. Ensimmäisten arpajaisten tuotolla + pienellä lainalla ostettiin ensimmäinen paloruisku.

Vuosina 1890-96 on innostus palokuntatoimintaan ollut heikonlaista, mutta vuonna 1899 harrastus on alkanut elpyä voimakkaasti. Ja niinpä palokunta asettikin itselleen päämääräksi oman talon rakentamisen. Suunnitelmien ja hankittujen piirustusten perusteella piti talosta tulla tornilla varustettu, mutta torni jätettiin pois rakennuskustannusten vuoksi.

Taloa rakennettiin vuosina 1901-04 ja samaan aikaan koetettiin palokalustoa täydentää ja pitää kunnossa. Talon valmistuminen vuonna 1904 oli merkkitapaus sillä sitä ennen paikkakunnalla ei ollut mitään huoneistoa juhlien ja iltamien pitämistä varten.

Palokalustona oli vuosina 1882-1930 miesvoimainen ruisku kaverikseen toisen pienempi kokoisen ruiskun vuonna 1902. Vuonna 1931 ostettiin lahjoitusten myötä Oy Veljekset Kulmalalta Esa 3 -moottoriruisku.

Palokalusto ja ruisku säilytettiin vuokraliiterissä kunnes vuonna 1898 rakennettiin Nilsiän kunnalta vuokratulle tontille rakennettiin liiteri, joka toimi kalustohuoneena siihen saakka kunnes juhlatalonyhteyteen rakennettiin paloasema ja kalustosuoja.

Alkuaikoina tulipaloista ei ole pidetty päiväkirjaa. Ensimmäinen tiedossa oleva suurempi uhka on sattunut talvella 1917-1918 jolloin on sytytetty neljä murhapolttoa keskelle tiheästi rakennettua kylää, mutta kaikki palot on saatu sammutettua niiden ehtimättä levitä sytytettyä rakennusta kauemmaksi.

Suurin koko kirkonkylää uhannut tulipalo on sattunut toukokuussa 1936, jolloin paloi ns. herrastuomari Rissasen talo (Palossa menehtyi sylilapsi). Lähimmät rakennukset olivat 4-7 metrin etäisyydessä. Palo saatiin sammutetuksi kun moottoriruisku ja 240m 3”:n letkua oli saatu selvitetyksi neljälle suihkuputkelle.

Vuonna 1936 annettiin laki, joka velvoitti kunnan tarttumaan palontorjuntaan. Tällöin vapaaehtoisen palokunnan työ tuli entistä tärkeämmäksi. Tästä laista johtuen kunta hankki toisen moottoriruiskun palokunnan käyttöön ja näin ollen palokunnalle jäi rahaa sammutusmiestensä ammatilliseen kehittämiseen.

Tähän päivään mennessä Nilsiän palokunnan alueella suurimmaksi tulipaloksi on muodostunut Tahkovuoren metsäpalo.

1975 tapahtui palokunnan kehityksessä suuri muutos, jolloin annettiin laki palo- ja pelastustoimesta, jonka vaikutuksesta Nilsiän palokunnastakin tuli ns. puolivakinainen palokunta ja valtio tuli mukaan kustannuskorvauksiin 75%:lla. Lähes samanaikaisesti lakkautui kunniakas Nilsiän VPK.